17.9.2010

Hiljaiseloa on ollut reippaasti yli vuosi mutta nyt on taas mielenpäällä asiaa

Olen tässä aikojen saatossa miettinyt sitä että mihin on menossa tämä suomalainen hyvinvointi yhteiskunta. Kovin moni ihminen nykyään on negatiivisessa mielessä tämän yhteiskunnan tuote.

Nykyään on esimerkiksi muodikasta olla masentunut ja hakea sitä kautta hyväksyntä omille teoilleen tai tekemättä jättämisilleen. Nyt tässä kohtaa on turha vetää sitä hernettä nenään kyllä tiedän mitä vakava masennus tekee ihmiselle olen seurannut sitä vierestä monta vuotta. Se mikä tässä muodikkaassa masennuksessa on se ongelma kun sitä ei hoideta oikealla tavalla niin se muuttuu pahimmassa tapauksessa vakavaksi masennukseksi josta sitten seuraa muitakin ongelmia. Tämä on hyvä esimerkki yhteiskunnan tuotteesta kun hyysätään ja hyysätään eikä pistetä ihmistä kohtaamaan elämän realiteetteja.

Tämänpäivän yhteiskunnassa ongelmana on kasvavissa määrin nuorten mielen terveydelliset ongelmat. Minkälainen tulevaisuus ihmiselle on edessä jos jo parikymppisenä ollaan siinä rajalla, että kesktääkö olla työelämässä vai ei. Tämä tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi ja jotain ennakoivia toimenpiteitä pitäisi yhteiskunnan suorittaa ennenkuin ollaan todellisessa kusessa tämän ongelman kanssa.

Tämän kaltaisista ongelmista hyvänä esimerkkinä toiminee eräs konflikti tilanne jonka kohtasin töissä. Kahdelle eri seurueelle tulee riitaa jota yritetään selvitellä minun johdolla. Tilanne eskaloituu jossain määrin kun ei ole ihmisillä ymmärrystä sovinnollisuudesta. Tilanteeseen täysin liittymätön toiseen seurueeseen kuuluva parikymppinen asiakas lyö ilmekään värähtämättä toista asiakasta lasilla päähän. Kiinniottettaessa asiakas ei tee vastarintaa vaan jää paikalleen seisomaan ilman minkäänlaista katumuksen merkkiäkään. Normaalia olisi ihmiselle reagoida asiaan jollain tapaa mutta ei mitään. Edes poliisien paikalle ei minkäänlaista katumusta pelkästää tyhjä katse ja naama peruslukemilla. Mikä on se toimiva avohoito josta Suomessa puhutaan?

Mielen päällä on kyllä vielä asioita ja tulen kirjoittamaan ne ulos kunhan saan ne edes jollain tavalla järkevästi jäsenneltyä päässäni.