31.3.2008

Metallimessusta ja ihan vähän muuta

Yksi suurimmista syistä miksi blogiini ei ole ilmestynyt tekstiä pariin kuukauteen on ollut nämä kaikki työ kiireet mitä tässä alkuvuodesta on ollut. Minulle todellakin tuli yllätyksenä tämän vuoden messujen määrä kun ne paljastettiin vuoden alussa. Koko ajan tulee vielä kaiken tämän päälle lisää messu pyyntöjä. Sitten vielä kaiken päälle se, että syksyllä tulee ulos kauan odotettu Metallimessu levy ja siihen liityvät erinäiset jutut. Tämä vuosi tulee olemaan todella kiireinen mutta eiköhän täskin selvitä jollakin tapaa. Hyvin suurella todennäköisyydellä vaihdan työpaikkaakin seuraavan kuukauden sisällä joten uusia kujeita on luvassa vanhoista huolimatta. Kiire on vain mielentila kuten kipu!

Tippaamisesta

Tippikulttuuri siinä sana mikä ei kuulu Suomalaiseen sanavarastoon. Saan työstäni tuntipalkan enkä siis elä tipeistä ne ei vät muodosta osaa minun tuloista vaikkakin ovat kiva lisä palkkaan. Miten hyvää tulee olla palvelun jotta Suomalainen jättää tippiä? Tässä on sellainen kysymys johon en ole keksinyt vielä vastausta. Otetaan esimerkin kautta jotta ymmärrätte paremmin mitä tarkoitan tämä tapahtui siis lauantai iltana. Bariin tulee seurue johon kuuluu kaksi vanhempaa henkilöa ja kolme nuorehkoa henkilöä. Järjestin heille pöydän jo muutenkin täydestä baarista josta olivat sitten todella kiitollisia. No sitten tuli vanhempien henkilöiden aika lähteä joten heille yritettiin soittaa taksia keskuksen kautta mutta sehän ei onnistunut enään puolenyön aikaan joten järjestin heille taksin alle viidessä minuutissa yöruuhkan aikaan josta he olivat todella tyytyväisiä. Keihuivat kuinka hyvä ja ystävällinen olen ja sitten vanhempi herrasmies vannotti poikaansa, että portsarille pitää jättää rahaa. No sitten tulee nuorison aika lähteä ja tämä poika tulee maailman miehein elkein että saako tipata ja jättää tippiä kokonaiset 3,20€. Tässä tilanteessa on kaksi vaihtoehto joko jättää oikeasti sitten seteli tippiä taikka sitten ei jätä mitään mutta muistaa kiittää. Täytyy myöntää kyllä, että jäi suorastaan vituttamaan tuo 3,20€ olisi vaan kiittänyt ja jatkanut matkaansa niin minuakaan ei olisi vituttanut. Pelisilmää kiitos!

200€ ja muuta hauskaa

200 € mitä sillä saa nykyään jonkun halvan kännykän tai pari ehkä ruokaa muutamaksi viikoksi tai kenties käytetyn tietokoneen. Tämän summan tarjosi minulle yksi alaikäinen poika jos olisin ottanut hänet ja hänen alaikäiset seuralaisensa sisään. Olen tässä asiassa erittäin tiukka jos joskus tulevaisuudessa otan rahaa vastaan siitä, että rikon lakia niin nämä hommat loppuvat minun osaltani. Tottahan toki kaikella on hintansa mutta siinä vaiheessa puhutaan isoista summista eikä mistään pikkurahasta mutta siinäkin vaiheessa on aika katsoa peiliin ja todeta tosiasiat. Sitäpaitsi firmassa jossa olen töissä on ehdottomana sääntönä se, että emme saa ottaa rahaa vastaan sisään tullessa jos siitä jää kiinni niin se on kenkää samantien.

Tässä sinä iltana käyty dialogi.
Minä: Paperit kaikilta kiitos.
Poju: Tässä ole hyvä.
Minä: Sori mutta opiskelija kortti ei kelpaa.
Neiti X yrittää samalla hetkellä tarjota minulle kela korttia ja vr:n opiskelija alennuskorttia
Minä: Meillä kelpaa pelkästään passi, ajakortti ja henkilökortti joka on myönnetty vuoden -99 jälkeen.
Poju: Mulla on rahaa päällä 1500€
Minä: Se ei nyt kiinosta minua yhtään olkaa hyvä ja poistukaa
Poju: Jos mä maksan sulle 200 € niin päästätkö meidät sisään.
Minä: Mua ei kiinnosta vaikka sä antaisit mulle 2000 € joten nyt on viimeinen hetki poistua.
Tämän jälkeen poju mutisi jotain minun tuntipalkastani kuinka se on niin pieni voi kun poika vaan tietäisi.

On aina myöskin kiva kuulla sellaselta parikymppiseltä likalta kuinka olen niin virkaintoinen kun en ottanut heitä sisään enään varttia ennen pilkkua kun baari oli jo muutekin niin täynnä kun se vaan voi olla. Sitten vanhemman herrasmiehen mielestä olin niin virallinen kun en ottanut häntä ja hänen kaveriaan sisään viisi minuuttia myöhemmin tapaamaan heidän kaveriaan. Haluan muistuttaa, että siinä baarissa missä minä olen ovella kaikille on samat säännöt joillakin harvoilla on vain vähän enemmän siimaa mutta sitä EI voi ostaa rahalla vaan se pitää ansaita. Se ei todellakaan ole virkaintoisuutta jos en ota teitä sisään siksi, että ravintola on täynnä tai meillä on kohta tulossa valomerkki vaan siinä ajatellaan muitakin kuin sinua itsekäs oman navan ympärillä pyörivä asikas.

"Idiootteja on helpompi sietää, jos heitä ei ajattele typerinä ihmisinä vaan poikkeuksellisen lahjakkaina apinoina."
- Nuorempi komisario Kyösti Pöysti

Sääliä saa ilamiseksi mutta kunnioitus pitää ansaita!

Inhimillisyys

Inhimillisyys on osa meitä jokaista mutta työssäni olen huomannut, että ihmiset yrittävät käyttää minun inhimillisyyttäni hyväkseen. Sitten kun sen hyväksikäyttäminen ei onnistukkaan niin olen kylmä kusipää ja todella onneton asikaspalvelija. On vain yksinkertaisesti sellaisia asioita joihin inhimillisyys ei vaikuta millään tavalla kuten esimerkiksi se, että jos olet liian humalassa ja evään sinulta sisään pääsyn niin sisäänpääsyyn ei vaikuta se että olet menossa tai tulossa esim hautajaisista se nyt vaan on niin että jos olet liian humalassa niin et pääse sisään. Kyllä minäkin olen tunteva ihminen vaikka kovin moni asiakas on varmasti erimieltä. Ymmärrän kyllä ihmisten tuskaa ja surua mutta se ei vaan muuta sitä faktaa että en voi joustaa sellaisista asioista jotka seisoo laissa. Nyt joku sitten kiirehtii kommentoimaan seuraavaa lausetta, että onpas kylmää mutta todellisuus on se että en todellisuudessa voi tietää mikä on totta ja mikä ei eikä se oikeastaan minua edes kiinnosta juurikaan tässä kontekstissa.
Toinen puoli tässä asiassa on ne ihmiset jotka pitävät ovimiestä heidän yksityisenä kuuntelijana kaikissa asioissa. Kyllä minä kuuntelen mitä sinä sanot mutta ei se todellisuudessa kiinnosta suurimmassa osassa tapauksissa minua juuri yhtään. Olen vuosien varrellla nähnyt niin monta surillista ihmiskohtaloa ja kuullut monta tarinaa, että pistää miettimään miten ihmiset kertovat niinkin yksityiskohtaisesti omasta elämästään täysin tuntemattomalle ihmisell. Itselle tuntemattomalle ihmiselle avautuminen ei tulisi mieleenkään. Se mikä tämän kaltaisilta ihmisiltä tuppaa unohtumaan on se, että en ole siellä pelkästään heitä varten vaan kaikkia varten jotka ovat asiakkaana eli jos minun täytyy mennä hoitamaan työhöni kuuluvaa asiaa niin silloin on ihan turha valittaa kun en voikaan omistatutua pelkästään sinulle. Kyllä sekin on inhimillisyyttä kun kuuntelen sinun ja muiden elämäntarinoita vaikka ne eivät todellisuudessa minua kiinnosta.