Kun ei ymmärrys riitä tai tieto ei kulje?

Jossainpäin Suomea käyty keskustelu:

Henkilö X: Olen se ja se yrityksestä X. Olisiki mahdollista että pääsisin kuvaaman tuolta parvekkeelta.
Vartija: Se ei ikävä kyllä, koska olemmehan kuitenkin korkean turvallisuuden laitos.
Henkilö X: Onko siinä hirveä paperisota jos haluamme sinne kuvaamaan.
Vartija: Kuten jo sanoin olemme korkean turvallisuuden laitos ja sinne ei pääse kuvaamaan.
Henkilö X: Selvä
Vartija: Kiitos ja hyvää päivän jatkoa.

Muutamaa päivää myöhemmin:

Samaisesta yrityksestä X saapuu toinen henkilö

Henkilö X: Olen yrityksestä X ja tulisin katselemaan maisemia tuolta teidän parvekkeelta.
Vartija: Teidän yrityksestänne kävi jo muutama päivä sitten eräs toinen henkilö kysymässä samaa. Ja edelleenkin vastaus on että sinne ei pääse.
Henkilö X: Miksi?
Vartija: Pitkä hiljaisuus vartija miettii mitä sanoa... Sen takia, koska olemme korkean turvallisuuden laitos.
Henkilö X: Jaahas ja henkilö X poistuu
Keskustelujen sanamuotoja muutettu hiukan tunnistamisen ehkäisemiseksi.

Kaksi vaihtoehtoa joko he eivät välittäneet siitä että heiltä oli jo kertaalleen kielletty kyseiseen paikkaan taikka sitten yrityksessä X ei vain kulje tieto. Itse veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Syystä siitä mikä oli kyseisen henkilön asenne minua ja edustamaani laitosta kohtaan. Muistakaa ihmiset että paljon riippuu palvelun laatu siitä miten itse esitätte asianne. Sitä saa mitä tilaa.

Yleistä pohdintaa:
Tiedon kulku tänä päivänä tuntuu monesti olevan kovin heikoissa kantimissa vaikka elämme mobiiliteknologian aikaa. Onko mahdollista kenties että nämä monet vaihtoehdot viestinnissä/tiedon kulussa ovat turruttaneet ihmiset niin että he eivät enään tiedä millä valineellä kuljettaisi tietoa eteenpäin. Kovin usein turvallisuusalalla ei tahdo tieto kulkea kenttätyöntekijöiden ja tomiston väen välillä mikä saattaa olla joissakin tilanteissa erittäin kriittistäkin. Yritetään edes saada tiedon kulku välttävälle tasolle.